Millaisia voimavaroja me annamme lapselle ja nuorelle? Psykologi Sara Knuutin vinkit vanhemmille


Hyvää mielenterveyttä rakennetaan arkisilla asioilla

Lasten ja nuorten hyvinvointiin on monenlaisia näkökulmia. Psykologi ja kahden lapsen äiti Sara Knuuti on nähnyt, kuinka asenteiden ja oman ajattelun muutos on kantanut useita vanhempia parempaan vuorovaikutukseen lapsen tai nuoren kanssa. Työssään HYKSin lasten-, nuoriso- ja aikuispsykiatrialla hän on nähnyt, mitkä asiat horjuttavat lasten ja nuorten mielenterveyttä. Koulupsykologina, oppilashuollon esimiehenä ja työnohjaajana Knuuti tuo kouluun ja kotiin uusia voimavaroja, jotka auttavat aikuisia haastavissa tilanteissa.

”Tunnistan monilla kokemusta, että ei pysty tekemään niin paljon kuin haluaisi, mikä voi väsyttää. Haluaisinkin tuoda asioiden tarkasteluun ratkaisukeskeistä näkökulmaa: arjessa toimivia yksinkertaisia keinoja, jotka tukevat aikuisen omaa jaksamista sekä lapsen ja nuoren mielenterveyttä”, kertoo Knuuti.

 

Millaisia voimavaroja me aikuiset haluamme antaa lapselle ja nuorelle?

Lapsi ja nuori rakentaa omaa tarinaa itsestään suhteessa ympärillään oleviin aikuisiin. Pieni lapsi tulee olevaksi vasta, kun on peilejä ja kosketusta. Merkittävää on se tapa, jolla häntä katsotaan.

”Aivan pieni vauva ei ole olemassa ilman muita. Lapsi alkaa rakentua vasta, kun muut ihmiset toimivat hänelle peileinä. Vauvalle tulee esimerkiksi silittäessä rajat, ja pieni lapsi ymmärtää, että ”ahaa, minusta tuntuu tällaiselta” ja “tällainen on kehoni”. Muiden katse ja kosketus on se, minkä vauva ymmärtää ensimmäisenä.”

Sara Knuuti on psykologi ja kahden lapsen äiti. Hän haluaa tuoda vanhemmille ja opettajille arjessa toimivia yksinkertaisia keinoja, jotka tukevat aikuisen omaa jaksamista sekä lapsen ja nuoren mielenterveyttä

Se, miten lasta tai nuorta katsotaan, vaikuttaa hänen mielenterveyteensä ja niihin asioihin, joista hän tarinansa rakentaa. Jos lasta tai nuorta katsotaan usein vihaisesti, ovat hänen peilinsä kielteisiä. Ympärillä oleva puhe muuttuu ajan myötä lapsen ja nuoren omaksi sisäiseksi puheeksi.

“Lapsi ja nuori rakentaa omaa tarinaa itsestään aikuisten kautta. Hänellä on materiaalina se, mitä me hänelle annamme. Se miten me katsotaan lasta ja nuorta vaikuttaa myös siihen, minkälaiseen minäkuvaan he nojaavat, kun eteen tulee vaikeita tilanteita. Olenko levoton ja epäonnistun aina? Vai olenko joku, joka tykkää oppimisesta, kysyy hyviä kysymyksiä ja jonka kanssa halutaan olla?”

Nämä tarinat voivat joko tukea tai horjuttaa mielenterveyttä. Jos lapsi tai nuori kohtaa usein esimerkiksi vähättelyä, on aikuisen hyvä tietoisesti muokata omaa katsontakantaansa ja antaa  tarinaan niitä asioita, jotka tukevat hänen kasvuaan.

“Se miten me katsotaan lasta ja nuorta vaikuttaa myös siihen, minkälaiseen minäkuvaan he nojaavat, kun eteen tulee vaikeita tilanteita. Olenko levoton ja epäonnistun aina? Vai olenko joku, joka tykkää oppimisesta, kysyy hyviä kysymyksiä ja jonka kanssa halutaan olla?”

”Lapsen käyttämistä sanoista usein kuulee kaikuja hänen tarinastaan, eli myös sisäisestä puheestaan. Hän on oppinut sen kielen, jolla hänelle on puhuttu, ja siitä hän ammentaa uskoa selviytymiseensä vaikeissa tilanteissa. On ihanaa kuulla lapsen suusta, kuinka hän tietää olevansa vaikkapa taitava auttamaan kavereita. Aikuiset voivat arkisilla ja konkreettisilla jutuilla tukea lapsen ja nuoren itsetuntoa ja antaa ymmärtää, että hän on kiinnostava ja riittävän hyvä”, avaa Knuuti.

Liiallinen vaativuus kapeuttaa liikkumatilaa

Työssään Knuuti on tavannut paljon erilaisia lapsia ja nuoria hyvin erilaisissa tilanteissa. Hän kertoo viime vuosina miettineensä paljon vaativuutta, jonka ilmapiiri saattaa olla lapsen elämässä alati läsnä, mutta jota on vaikea oikeastaan tunnistaa tai nimetä.

”Vaativuus voi ilmetä tunnelmana, jossa kaikesta tekemisestä on ilo unohtunut. Tavoitteellisuus ja vakavuus sen sijaan, että mokaillaan ja nauretaan yhdessä”, kuvailee Knuuti. “Ilmapiiri, jossa lapsi kokee, että ei koskaan riitä tai että pitäisi olla tietynlainen, on lannistava. Lapsi ja nuori tarvitsee tilaa hengittää ja etsiä sitä, kuka hän on. Aikuisten tehtävänä olisi luoda elinympäristö, jonne lapsi valitsisi tulla myös itkemään surujaan, eikä peittelisi niitä kritiikin pelossa – ja jäisi liian yksin selviytymään.”

Aikuisen vaativuus lasta tai nuorta kohtaan kumpuaa usein vaativuudesta omaa itseään kohtaan. Jos huomaa itsessään liiallista vaativuutta, on tärkeää harjoitella itsemyötätuntoa. Sitä, että saa aikuisena myös itse mokailla. Lapsen on hienoa nähdä aikuisen malli siitä, että epäonnistumisen ei tarvitse murentaa kaikkea, vaan kuuluu elämään ihan tavallisena asiana.

”Oman vaativuuden miettiminen voi olla iso juttu. Jos kaikki muut saa periaatetasolla tehdä virheitä, niin miksi en minä tai minun lapseni?”

Eheä itsetunto rakentuu tavallisista asioista

Mitkä asiat sitten tukevat lapsen tai nuoren hyvää itsetuntoa? Millä tavoin aikuinen voi tukea lapsen kukoistavaa kasvua? Knuutin vinkit ovat arkisia ja käytännönläheisiä.

”Ne on hyvin tavallisia asioita. On tärkeää, että aikuinen esimerkiksi kuuntele aidosti. Kun lapsi tai nuori kertoo asioita, hän ei korjaile, vaan vastaa arvostaen ”kiitos, kun kerroit”. Se, että kunnioitetaan lapsen mielipiteitä iästä riippumatta, on tärkeää.”

”Näytä myös aikuisena mallia, että sinäkin olet riittävän hyvä: älä hauku itseäsi ääneen, vaan puhu yhtä kunnioittavasti, kuin muistakin ihmisistä. Jos teet virheitä, pyydä anteeksi ja kerro miksi näin kävi.”

”Arjessa on ihanaa myös juhlistaa näkyvästi pieniä hassuja onnistumisia, kun vaikka kerrankin pyykkikoriin on eksynyt yksi sukka. Tarran liimaaminen palkintotauluun tuntuu yllättävän kivalta, kun onnistuminen tulee konkreettisesti näkyväksi!” vinkkaa Knuuti.

Esimerkiksi itsemyötätunnon sanoittaminen auttaa lasta ja nuorta ymmärtämään, että aikuinen yrittää parhaansa ja se opettaa heille samalla tätä taitoa. Lapsen ottaminen mukaan keskeneräisiin ja epätäydellisiin asioihin muutenkin on viisautta. Silloin hän oppii ymmärtämään, miten asioita mietitään, kehitetään ja ratkaistaan.

”Jos lapsella on vaikea nukahtaa päiväkodissa, siitä kannattaa puhua pääsääntöisesti lapsen kuullen, eikä aikuisten kesken. Ota lapsi ja nuori mukaan keskusteluun, jotta he omistavat asiansa ja saavat mahdollisimman monia kokemuksia siitä, että keskeneräiset ja harjoiteltavat asiat usein menevät eteenpäin. Siinä he sisäistävät ratkaisemisen keinoja sitä tilannetta varten, kun ovatkin yksin.”

Esimerkiksi itsemyötätunnon sanoittaminen auttaa lasta ja nuorta ymmärtämään, että aikuinen yrittää parhaansa ja se opettaa heille samalla tätä tärkeää taitoa.

Huumori ja kakkajutut kuuluvat myös lapsen elämään. Jos aikuiset ovat mukana tässä, vielä parempi.

“Kaikelle myönteiselle kannattaa myös kasvattaa yleisöä. Kun lapsi oppii sitomaan kengännauhat tai ajamaan polkupyörällä, hänelle kerrotaan, että nyt kyllä soitetaan mummillekin!” vinkkaa Knuuti.

”Lapselle ja nuorelle tekee hyvää se, että sinä aikuisena tiedät ja tuot näkyväksi sen, että riität. Arjessa on ihanaa myös juhlistaa näkyvästi pieniä hassuja onnistumisia, kun vaikka kerrankin pyykkikoriin on eksynyt yksi sukka. Onnistumisia alleviivataan niin paljon isommaksi, kuin muuta olemista, että sille voidaan yhdessä nauraa ja se jää mieleen. Kaikelle myönteiselle kannattaa myös kasvattaa yleisöä. Kun lapsi oppii sitomaan kengännauhat tai ajamaan polkupyörällä, hänelle kerrotaan, että nyt kyllä soitetaan mummillekin!”


Sara Knuuti on psykologi, joka auttaa lapsia ja nuoria elämän solmukohdissa. Sara on myös yksi Lastemme tulevaisuus -virtuaalitapahtuman puhujista 4.-5.12.. Tule mukaan ilmaiseen tapahtumaan ja saa käyttöösi Saran ja muiden asiantuntijoiden työkalut lasten ja nuorten kukoistavaan kasvuun ja ennaltaehkäisevään toimintaan!

LUE LISÄÄ FACEBOOKISTA

ILMOITTAUDU TAPAHTUMAAN ILMAISEKSI