Kirkkaita ovat tähdet pimeällä taivaalla poikkeusoloissakin


Viime päiviin on mahtunut tavallista enemmän alakouluikäisen lapsen itkua ja pettymystilanteiden käsittelyä. Lapsen tunnemyrskyjen vastaanottamista ja rauhoittelua, syliin ottamista ja sen sanoittamista, että tästä selvitään. Odotettuja tapahtumia ja lapselle tärkeitä harrastuksia peruuntuu liukuhihnalla. Luopuminen, elämän suunnittelemattomuus, ennakoimattomuus ja yllätyksellisyys tarjoutuu keskustelujen teemaksi myös aikuisten kesken. Moni tunnistaa, että maaperä jalkojen alla nitisee. Elämä on muuttumassa yhä useampien kohdalla nopeassa tahdissa poikkeustilaan. Mikä ja miten paljon arki muuttuu, on vielä epäselvää. Kuitenkin ihmiset varautuvat jo pahimpaan. Ruokaa ja hygieniatarvikkeita varastoidaan, erityisvalmisteluihin varaudutaan. Yhtäkkiä se normaalina pidetty arki näyttäytyy eri valossa.

En ole sota-ajan lapsi, mutta sota-aika on minunkin elämässäni vielä lähihistoriaa, jotain, josta on voinut puhua omien vanhempien ja isovanhempien kanssa. Puheet poikkeustilaan siirtymisestä koronavirusuhan takia ovat herättäneet itsessäni muistumia lapsuudesta ja lapsen pelkoajatuksia sodan syttymisen uhasta. Virusrintaman laajentuminen ja sen lähentyminen on yhdistynyt mielessäni rintamalinjojen siirtymisen tarkkailuksi. Olemmeko jo tulilinjalla? Miten pitkään sota virustaistelua vastaan jatkuu? Miten tässä oikein käy?

Mikä onkaan tärkeää

Miten sinä toimit tilanteissa, kun uhkakuvat ovat valtaamassa mielesi? Mistä saat turvaa ja lohtua? Miten huolehdit, että mieli ei lähde pelkojen kanssa laukalle? Elämän kriisitilanteissa korostetaan rutiineista kiinnipitämisen tärkeyttä. Mitä enemmän totutuista rutiineista joutuu luopumaan, sitä tärkeämpää on miettiä, mitkä asiat pysyvät muuttumattomina. Lasten kanssa tutuista ja turvallisista asioista on entistä tärkeämpää pitää huolta. Jotkut asiat eivät muutu, vaikka ympärillä kuohuu. Saksalainen evankelisluterilainen pappi Dietrich Boenhoffer kirjoitti seuraavat sanat ollessaan keskitysleirivankina ”kun pahanvalta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman”. Samaan aikaan kun näen horisontissa olevat uhkakuvat, muistutan itseäni pimeästä taivaankannesta, jota vasten tähdet näyttäytyvät kirkkaimmilta.

Jostakin voi aina olla kiitollinen

Tänäänkin aurinko on paistanut, perhe syönyt yhteisen aamiaisen, antanut toisilleen halauksen, illalla tullee hetki, kun saa peitellä lapsen vuoteeseen ja kertoa, kuinka paljon häntä rakastan. Tasavaltamme presidentti muistutti meitä isällisesti, kuinka tärkeää on muistaa, että emme ole tilanteessa yksin. Yhteinen huoli ja hätä voi saada meidät näkemään kirkkaammin, mikä on tärkeää, ja tunnistaa ne aivan lähellä olevat aarteet saviastioissa.
Lähiviikkoina voi ehtiä vaikka kirjoittaa kirjeen tai lähettää postikortin sukulaiselle, jolle ruuhkavuosina ei ole ehtinyt kuin ajatuksia lähettää. Sinulle toivon mielenrauhaa ja luottamusta siihen, että tästäkin selvitään, yhdessä.

______________________________________________________________________

Vanhemmuus käsissäsi -palvelu haluaa rakentaa suomalaista perhekulttuuria ja vanhemmuutta ja toivottaa kaikille merkityksellistä ja hyvää uutta vuotta!

Liity mukaan FB-ryhmäämme ja osallistu yhteiseen keskusteluun.


Kirjoittaja Mira Helimäki on psykologi ja perheneuvolatyön asiantuntija. Vanhemmuus käsissäsi -valmennuksen avulla Mira tarjoaa yhdessä neuropsykologi Heli Isomäen kanssa työkaluja, joiden avulla vanhemmat saavat apua haastaviin tilanteisiin lapsen tai nuoren kanssa.

Tutkimuksiin perustuvat työkalut ovat auttaneet jo tuhansia vanhempia saamaan paremman yhteyden lapseen tai nuoreen, sekä ratkaisemaan onnistuneesti tilanteita, kun mopo on meinannut lähteä lapsen tai nuoren kanssa käsistä. Mobiilivalmennuksen avulla vanhemmat saavat nämä käytännönläheiset työkalut suoraan takataskuunsa, työkaluiksi tukemaan lapsen tai nuoren kasvua hyvään elämään ja vahvaan itsetuntoon.