Mitä on vieraannuttaminen ja sen haitat lapsen ja nuoren kehitykselle


 

Äiti, tuleehan isi kotiin ennen kuin mä meen nukkumaan? Näenhän mä sut äiti aamulla ennen kuin lähden kouluun? Tuuttehan te molemmat katsomaan teatterikerhon esitystä? Lapsen kysymyksiä omille vanhemmilleen. Arkisia, mutta niin tärkeitä. Vanhempien läsnäolo lapsen elämässä juurruttaa häntä syvemmälle oman minuuden etsinnässä ja sen löytämisessä.

Lapselle on tärkeää tulla nähdyksi ja huomatuksi omien vanhempien silmin ja korvin

Lapset haluavat tulla nähdyiksi, huomatuiksi ja ihailluiksi molempien vanhempiensa silmissä. Lapset tarvitsevat silmiä, jotka näkevät heidät väsyneinä, epäonnistuneina, pettyneinä, surullisina. Silmiä, jotka näkevät heidän unelmoivan ja ihmettelevän elämää sen eri mutkissa ja tienhaaroissa. Lapset tarvitsevat myös silmiä, jotka todistavat onnistumisen riemua, leikin ja ilon pilkettä. Kaikkinensa katseita, jotka viestittävät heille, että heistä ja heidän ajatuksistaan ja toimistaan ollaan kiinnostuneita. Katseita, jotka kertovat katseen kohteen arvosta, ehdottomasta arvostuksesta. Tarjoavat perusturvallisuuden ankkurin, käsityksen siitä, että minä olen arvokas ja elämäni on merkityksellinen. Täysin riippumatta päivittäisten suoriutumistasojen vaihtelusta ja opituista taidoista. Katseilla ja teoilla rakennettu sisäinen arvokkuus rakentaa ihmisyyttä, joka kestää myös arvostelun ja epäonnistumisen kalkin.

Minkälaisena sinun isäsi tai äitisi ovat sinut nähneet? Tunnistatko vanhempiesi näkemyksissä sinusta eroavaisuuksia? Perustuuko näkemyksesi sinulle kerrottuun vai omaan kokemukseesi?

Minäkuva rakentuu omien juurien tuntemisesta ja käsityksestä

Lapsella on oikeus molempaan vanhempaan. Mitä tällä tarkoitan? Sitä, että lapsella on vähintäänkin oikeus rakentaa myönteinen mielikuva ja käsitys omista vanhemmistaan, omista juuristaan – äidistään ja isästään. Ihannetodellisuudessa tämä toteutuu. Arkielämässä aina ei. Ihannetodellisuudessa jokainen lapsi saa muodostaa käsityksensä omista vanhemmistaan henkilökohtaiseen kokemukseen ja tuntemiseen perustuen. Tämä oikeus ei kaikkien lapsien kohdalla kuitenkaan aina toteudu. Tiedämme, että tähän voi olla monta syytä ja syitä. Riitaisissa eroissa lapsen yhteys voi pahimmassa tapauksessa katketa kokonaan, jos toinen vanhempi evää toisen vanhemman oikeuden tavata lasta. Ilmiöstä puhutaan vieraannuttamisena. Sillä voi olla lapsen henkilökohtaiseen kasvuun kauaskantoiset vaikutukset. Tyypillisimpiä tapoja vieraannuttamisessa ovat tapaamisten rajaaminen, lasta koskevien tietojen pimittäminen tai väärien ja kielteisten mielikuvien luominen toisesta vanhemmasta. Vieraannuttamisen vaikutukset lapsen minäkuvaan ovat vahingollisia. Tästä syystä kaikissa olosuhteissa vanhempien tulisi huolehtia minimitason vaatimuksesta, että lapsen oikeus myönteisen mielikuvan rakentumiseen tai sen ylläpitämiseen voisi mahdollistua. Käytännössä tämä tarkoittaa kunnioittavaa puhetta lapsen toisesta vanhemmasta.

Vieraannuttamista on monenlaista ja se on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan

Vieraannuttaminen on henkisen väkivallan muoto. Pahimmillaan sillä on sekä lapseen että vieraannutettuun vanhempaan traumatisoivia vaikutuksia. Tiedetään, että suurimmalla osalla vanhemmista, joiden yhteys omaan lapseen on katkennut, todetaan traumaperäisen stressihäiriön oireita. Lasten kohdalla oireet voivat ilmetä ahdistuneisuutena, kouluvaikeuksina, itsetuhoisuutena ja päihdekokeiluina. Suuri huoli kohdistuu lapselle kerrottuihin vahingollisiin ja pahimmillaan jopa valheellisiin mielikuviin toisesta vanhemmasta, jotka voivat ajan myötä kiteytyä muistoiksi, joita lapsi alkaa pitää omina aitoina elämänkokemuksenaan. Lapset, jotka aikuistuvat pahan vanhemman lapsen identiteetillä, muodostaa heidän mielenterveydelleen riskitekijän. Toisesta vanhemmasta pahan puhuminen voi tuhoisimmillaan vaikeuttaa toiseen sukupuoleen sitoutumista, mikä voi muodostua esteeksi omalle vanhemmuudelle ja suvun jatkamiselle.

On inhimillistä ja ymmärrettävää, miksi vanhemman voi olla joissain tapauksissa vaikeaa huolehtia lapsen oikeuden ja minimiehdon täyttymisestä. Kipeitä asioita, jotka vaativat henkilökohtaista läpityöstämistä joskus jopa ammattilaisen kanssa. Lapsille ei saa valehdella, mutta heitä on lupa suojella tiedolta, mikä rikkoo heitä ja myös heidän omaa käsitystään itsestään vanhempiensa lapsena. Vanhemman ja aikuisen tehtävä on valita sanat, miten kertoa lapselle mahdollisesti vanhemman henkilökohtaisista vaikeuksista, jos tapaamiset toisen vanhemman kanssa eivät toteudu tai eivät voi lapsen edun nimissä toteutua. Mutta lapselta ei saa koskaan varastaa oikeutta muodostaa suhdetta tai sisäistä mielikuvaa omasta vanhemmastaan, omasta kasvualustastaan, joka omalla merkityksellisellä tavalla rakentaa hänen itseymmärrystään siitä, kuka minä olen ja mistä olen peräisin. Tätä oikeutta tulee suojella kaiken ymmärryksen turvin, koska sillä suojellaan lapsen elämää ja rakennetaan hänen tulevaisuuttaan.

Aihe nousi Vanhemmuus käsissäsi -palvelun facebook-ryhmän toiveesta. Voit osallistua yhteiseen keskusteluun FB-sivuillamme ja myös ehdottaa blogikirjoitusteemoja.